Pasi Björk: Digitalisaatio hallituksen kärkihankkeena sekä toiveeni Marttilalle

Pasi Björk: Digitalisaatio hallituksen kärkihankkeena sekä toiveeni Marttilalle

Opettajana olen henkilökohtaisesti erittäin kiinnostunut digitalisaatiosta opetuksen kehittämisen näkökulmasta.

Digitalisaatioon kohdistuu myös ennakkoluuloja, kuten lähes kaikkeen uuteen on aina kohdistunut. Jotkut näkevät digitalisaation vain opetuksen viihteellistäjänä, ruutuajan lisääjänä ja tosielämästä syrjäytymisenä. Huonosti toteutettuna digitalisaatio saattaa tuota jopa olla. Kouluviihtyvyydessä Suomi ei ole koskaan ollut menestyjä, joten jos oppilaat kokevat digitaalisen oppimisympäristön viihdyttävänä, niin eikö se ole vain kannustettava asia. Toki pelkkä viihteellisyys edellä ei voida edetä, mukana pitää olla pedagogia ja selkeä kasvatuksellinen/opetuksellinen pohja.

Listaan alle muutamia digitalisaation hyötyjä opetuksessa.

  • Erityisopettajana näen digitalisaation mahdollistavan erilaisten oppijoiden ja oppimistyylien paremman huomioinnin. Opetuksen eriyttäminen ylös-/alaspäin, yksilöllistäminen ja koulutustarjonnan laajentaminen ovat kaikki tervetulleita asioita perusopetukseen. Parhaimmillaan opetuspelit ovat oppilaita ”diagnosoivia”, jolloin tehtävät muokkautuvat oppilaan etenemisen ja kehittymisen mukaan. Tällä vältetään monia turhautumisia, kun oman oppimistahdin ei tarvitse edetä massan mukana. Tällä voi olla myös valtavia vaikutuksia yhteiskunnallisesti, kun lahjakkaammat oppilaat käyttävätkin oppitunnit entistä tehokkaammin. Digitalisaatiossa ei tarvitse, eikä kuulukaan tyytyä vain olemassa oleviin opetusapplikaatioihin. Opettaja pystyy helposti muokkaamaan ja luomaan itse opetusmateriaalinsa. Perinteinen oppikirjatyöskentely niputtaa oppilaat kahteen kategoriaan, peruskirjan käyttäjiin ja helpotettujen E-kirjojen käyttäjiin, vaikka erilaisia oppijoita ja oppimisvaikeuksia on lukemattoman monia. Digitaalisessa oppimisympäristössä tehtävät voidaan yksilöidä hyvinkin erilaisiksi. Oppilas voi päästä samaan oppimistavoitteeseen vaikka videotehtävän avulla, tutkimistehtävän avulla, dokumentoinnin avulla, toiminnallisen simulaation avulla, skype-haastattelun avulla…
  • Opetus voidaan järjestää ajasta ja paikasta riippumatta. Edut konkretisoituvat paremmin vasta toisen asteen koulutuksesta alkaen, mutta ei toki ole poissuljettua, että perusopetuksessa myös tätä digitalisaation puolta hyödynnettäisiin.
  • Vaikka oppimateriaalin laatimisesta siirtyykin vastuuta enemmän opettajille, niin kaikkea ei tarvitse itse tehdä. Valmiita materiaaleja on helppo jakaa muiden käyttöön. Jokaisen opettajan vahvuuksia voidaan hyödyntää entistä enemmän koko opetusyhteisön eduksi, kuntarajat ylittäen.
  • Taloudellisuus ja ympäristöystävällisyys. Muokattava sähköinen oppikirja maksaa tällä hetkellä 5€/oppilas, kun fyysisen oppikirjan hinta on n. 25€/oppilas luokkaa. Samoin luontoa säästyy, kun paperista materiaalia ei tarvita enää samoissa määrin. Laitehankintakustannukset saadaan aika nopeasti säästettyä kirjanhankintakustannuksissa. Taloudellisia resursseja voidaan siis suunnata toimintaan oppikirjakustannusten sijasta. Simulaatioiden avulla säästetään myös monista materiaalikustannuksista tai mahdollistetaan ylipäänsä sellainen oppiminen, mikä ei ennen ole ollut taloudellisesti edes mahdollista.

Kaiken tämän jälkeen on syytä todeta, että kohtuus on hyvästä kaikessa. Kaikkea ei kuulu, eikä saa tehdä digitaalisesti. Tarvitaan edelleen perinteisiä opetus-/kasvatuskeskusteluita, sosiaalisia taitoja kehittävää toimintaa yms. Toisaalta tässä digitalisaatio saattaa olla myös hyödyksi. Opettajan ei välttämättä tarvitse puntaroida uhraako kaikkien oppimisaikaa jonkun oppilaan kanssa käytävän kasvatuskeskustelun vuoksi vai lykkääkö kasvatuskeskustelua myöhemmäksi (joka harvoin on suositeltavaa), kun oppilailla on mahdollisuus itseohjautuvasti siirtyä oppimisen pariin opettajan käydessä arvokasta kasvatuskeskustelua toisaalla.

Maailma muuttuu vauhdilla ja niin on myös suomalaisen koulumaailmankin muututtava sen mukana. Tämän päivän ekaluokkalaiset ovat työmaailmassa vielä vuonna 2070. Massapäistävä koulumaailma palveli liukuhihnateollisuutta, jossa innovatiivisuus ei ollut hyve. Tämän päivän koululaista perinteinen koululaitos ei enää palvele.

Digitalisaatio tulee koskettamaan myös muita aloja kuin opetusalaa. Erityisen hyödyllisenä näen digitalisaation terveydenhuollossa. Erityisesti kaukana sairaaloista asuville uusi teknologia voi olla jopa henkiä pelastavaa. Jo nyt on valmistumassa applikaatioita ja laitteita, jotka pystyvät diagnosoimaan ihmisiä kotona. Laitteet suorittavat perusmittauksia ja kerryttävät dataa lääkärille, jolloin lääkäri voi poikkeuksellisen elintoiminnon seurauksena kutsua potentiaalisen kohtauksensaajan tutkimuksiin ennen kohtalokasta komplikaatiota. Itse korvakierteisen lapsen isänä otin innolla vastaan applikaation iPhonelle, jolla pystyttiin kotona jo diagnosoimaan korvatulehdus. Toki virallisen diagnoosin tekee aina lääkäri, mutta kyseisen applikaation avulla pystytään välttämään useita turhia lääkärikäyntejä, joka on yksittäiselle perheelle ja terveyskeskusresursseille tervetullut asia.

Loppuun toive vielä Marttilan kunnalle: Jos/kun Marttilan kouluun tehdään tablettihankintoja jollain aikavälillä, niin toivon että pelkkien laitehankintojen sijasta budjetoidaan rahaa myös applikaatioiden tilaamiseen/opettajien koulukseen. Tabletit itsessään eivät palvele ketään. Tarvitaan osaavia käyttäjiä ja oikeasti päteviä pedagogisia applikaatioita. Mieluummin valitaan vaikka pienempi määrä laitteita hyvällä pedagogisella käytöllä, kuin iso määrä laitteita ilman fiksua käyttötarkoitusta.

Pasi Björk

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s